Väsynyt ilopilleri

tiistaina, helmikuuta 19, 2019




Kyselin uusimassa vlogissani, että tietääkö joku mistä johtuu varmaan 3 viikkoa putkeen kestänyt päivittäinen elohiiri silmässäni. Kommenteissa veikattiin mm. stressiä ja liiallista sinistä valoa.

Pidin nyt pitkästä aikaa todella rennon viikonlopun ja annoin itselleni luvan vain olla, vaikka työasiat odottivat to do-listalla. Pakotin tällä kertaa itseni hyväksymään, että laiskottelu on välillä ok.

Ja kas kummaa, elohiirtä ei ole enää näkynyt!

Olin alkuvuodesta aika ajoin todella stressaantunut ja väsynyt. Kova tempo ja monen asian summa vei veronsa ja Juha näki väsymykseni pahimman kuopan.

Rakastan videoiden tekoa ja kaikkea sitä mitä teen, mutta niin helpolta kuin se ulospäin näyttääkin, niin takana on monta asiaa jotka täytyy pitää kasassa. Sähköposti laulaa, videoiden tahti täytyy pitää aktiivisena, kuvata, editoida, tekstittää, julkaista, kommentteihin ja viesteihin vastata, tapahtumiin osallistua, ottaa kuvia, editoida kuvia, julkaista kuvia, suunnitella yhteistöitä, toteuttaa yhteistöitä... En silti ole ollut missään aikaisemmassa työssäni niin onnellinen, kuin oman yrityksen pyörittämisessä, jossa voin toteuttaa luovuuttani ja päättää omista aikatauluistani.

Myös kivat asiat joskus väsyttävät ja stressaavat. Olen sellainen että nautin aikaansaamisesta, mutta kun hommat kasaantuvat ja aika tuntuu loppuvan kesken, ahdistun ja jopa lamaannun. En tiedä mistä aloittaa ja haluan vain paeta velvollisuuksia. Näissä tilanteissa otan yleensä itseäni niskasta kiinni ja alan tehtävä kerrallaan tekemään. Kun saan asioita aikaiseksi, olo helpottuu ja olen taas rento oma itseni.

Muutama viikko sitten, aikaansaaminen ei helpottanutkaan oloa, vaan putosin jonkinlaiseen stressikuoppaan.

Yritys, perhe, parisuhde, terveys, ystävät, lemmikit, koti, elämänmuutos...

Kaikkien ihanien, mutta isojen asioiden langat eivät tuntuneetkaan pysyvän enää käsissä ja olin pihalla kuin puutarhatonttu. Rupesin unohtelemaan asioita, tiuskin läheisilleni ja murehdin yksikseni. Saatoin itkeä ihan tyhmistä pikkujutuista.

Onneksi Juha ei antanut kuoreensa vetäytyvän vaimon pysyä kuoressaan, vaan sai pakotettua minut avaamaan suuni ja purkamaan ajatuksiani. Se helpotti! Ärsyttää välillä miten huono olen avautumaan tunteistani, mutta onneksi toinen meistä on parempi ja samalla opettaa minuakin avautumaan.

Juha oli muutenkin tässä tilanteessa se suurin apu. Hän otti arjen ohjat kokonaan käsiinsä, kun minun otteeni löystyi.

Juhan ja puhumisen lisäksi auttoi aika. Se, että sain itseni olemaan taas aikaansaava, mutta myös kunnolla rentoutumaan. Viimeisemmätkin stressin rippeet hävisivät viime viikonlopun aikana, kun Julia oli koko viikonlopun hoidossa ja pakotin itseni vain olemaan. Näin vanhaa ystävääni ja vietimme superhauskan perjantai-illan. Lauantain käytin vain leffojen katseluun ja pakotin itseni rentoutumaan, vaikka uusin video odotti editointipöydällä.

Omatuntoni ikään kuin huusi, että "Tee nyt jotain järkevää! Olet ottanut liian rennosti!", mutta huusin takaisin: "Enkä tee! Lähden kauppaan ostamaan pizza-aineksia ja katson lisää leffoja, hahaa!"

Tällä hetkellä olo on loistava! Olen taipuvainen stressaamaan, mutta teen töitä sen eteen ettei se veisi minua enää stressikuoppaan. Nämä aurinkoiset päivät ovat tuntuneet erityisen hyviltä ja olen fiilistellyt lähestyvää kevättä.

Jos sulla on nyt menossa hektinen ajanjakso ja tuntuu, että kaikki kaatuu päälle, niin ota ihan kunnon aikalisä. Tee asioita, jotka saavat sut rentoutumaan, puhu läheisen ihmisen kanssa tunteistasi ja
TAKE YOUR TIME!

❤ Anniina


You Might Also Like

0 kommenttia

Like me on Facebook

Blogitekstisuositus

Rakkautta ensisilmäyksellä

MY INSTAGRAM