Tubettajaperheen päivä

torstaina, maaliskuuta 22, 2018

Aamu:
Heräämme kahdeksan maissa ja aamu alkaa koko laumamme ruokkimisella. Puurot hellalle ja kahvi valumaan. Koirat ja pupu tungeksivat keittiössä odottamassa kukin omia ruokiaan. Juha ottaa päävastuun keittiössä, kun minä menen koneelle julkaisemaan uuden videon ja tekemään kaiken muun siihen liittyvän. Videon julkaisu kun ei ole pelkkä yksi napinpainallus. Videoon ladataan itsetehty pikkukuva ja sen kuvaukseen laitetaan kaikki tarvittavat tiedot, esimerkiksi maininnat mahdollisista yhteistyökumppaneista ja linkitetään nettisivuja, somelinkkejä jne. Sen jälkeen plärään videon asetukset kuntoon, kaupallistan sen mainoksilla,  määrittelen videon lopussa näkyvät videoehdotukset, lisään maininnan maksetusta mainossisällöstä ja lisään videoehdotuksia näkymään myös videon aikana. Julkaistuani videon, käyn laittamassa vielä oman kommenttini herättämään keskustelua ja käyn tykkäämässä sekä vastaamassa ekoihin kommentteihin. 

Juha laittaa uuden videon pyörimään telkkarista, koska ei ole nähnyt vielä kuvaamani hotellireissua ja sitä sitten katsellaan aamiaisen aikana. Juliaa harmittaa, kun video loppuu - hän taitaa olla niihin koukussa. 

Mutta ei siinä vielä kaikki: sitten on somen vuoro! Editoin kuvan Instagramiin, mietin kuvatekstin, hashtagit, yhteistyökumppanien tägäykset jne. Laitan profiiliini linkin uuteen videoon. Laitan myös instastoryyn maininnan uudesta videosta, koska Instagramin algoritmit saattavat estää uuden instakuvan näkymisen kaikille seuraajilleni. Snäppiin aamun kuulumiset ja maininta uudesta videosta. 

Oisko siinä kaikki? Ei, nimittäin mites faceseuraajat!? Lataan kuvan julkiselle facesivulleni ja kerron myös sielä uudesta videosta. Kaikilla kun ei ole instaa tai snäppiä, eivätkä kaikki ole välttämättä tilanneet tubekanaavani, jotta saisivat videoista ilmoituksen. Myös facessa tulee linkittää yhteistyökumppani postaukseen. Pian tuleekin ilmoitus, että myös yhteistyökumppani on jakanut videoni Facessa. Käyn tykkäämässä ja kommentoimassa kiitoksin. Onneksi tämä kaikki menee jo aika rutiinilla ja pian on hommat hoidettu. Mitäs sitten? 


Aamupäivä: 
Menemme yhdessä koirapuistoon ja leikitään läheisessä leikkipuistossa. Syödään lounas ja Julia menee nukkumaan. Teen päikkärien aikaan vähän kotitöitä ja käyn selaamassa sähköpostiani, vastaamassa kommentteihin ja yksityisviesteihin. Laitan myös meiliä parille yhteistyökumppanille. Juha auttaa keittiössä, vetelee tirsat ja katsoo jonkun YouTube-videon.

Iltapäivä:
Syömme Julian kanssa välipalaa ja leikimme sisällä. Sähköpostiini kilahtaa uusi meili: 

"Onneksi olkoon! Sait seuraajiltasi Inspiration Blog Awards -ehdokashaussa yli 100 suositusta, joten somekanavasi on päässyt ehdolle Vuoden Tulokas-kategoriassa.!" 

MITÄÄÄÄÄÄ! Tekee mieli hyppiä ja kiljua, mutta pyörin ympyrää, enkä oikein tiedä mitä tekisin. Olen onnellinen ja kiitollinen.

Ps. Jos koet että ansaitsen Vuoden Tulokas-tittelin, niin voit äänestää minua alla olevasta äänestys-linkistä!



Juha lähtee Julian kanssa pihalle, sillä videon julkaisun jälkeen täytyy jo alkaa työstämään seuraavaa. Kuvaamisessa ja editoinnissa vierähtää kuitenkin aina pari päivää, joten näin takaan, että saan videon valmiiksi loppuviikoksi. Päätän tehdä toivotun esittelyvideon Sirius-koirastamme eli kamera käyntiin ja höpöttämään. Aika helppotekoinen video. Paitsi, että Juha päättää viedä asian vaikeammaksi ja sanoo menevänsä huomenna aamulla 5.30 jahtaamaan auringonnousua Siriuksen ja kameran + dronen kanssa, jotta saadaan videoon laadukasta fiilistelysisältöä. Ei tehdä asioita sieltä mistä aita on matalin. Vau, kannatan! Mun mielestä on ihanaa, että me tehdään tätä yhdessä, yhtä innokkaina. 

Syödään yhdessä päivällistä ja leikitään Julian kanssa, sekä puhutaan IBA-ehdokkuudesta. Ylihuomenna ehdokkaat julkistetaan myös muille, onpa jännittävää!


Ilta:
Julia katsoo Yle Areenasta Pikku Kakkosen konserttia ja bailaa ympäri asuntoa. Iltapuuro, iltapesut ja hyvää yötä. Julia menee mielellään nukkumaan seuranaan monta unikaveria ja nukahtaa melko pian. Sen jälkeen on aikuisten aikaa: päätetään katsoa pitkästä aikaa leffa, syödään terveellisiä leffaherkkuja eli pähkinöitä, juustoa ja taateleita, sekä juodaan luomuteetä. Ah, ihanaa vain olla köllöttää hektisen päivän jälkeen. Leffan jälkeen kuitenkin pian nukkumaan, koska Juhalla on edessä aikainen herätys kuvaamaan ja myös huomisesta tulee luultavasti melko menevä. 


Tämä oli nyt esimerkkipäivä sellaisesta päivästä jolloin Juhalla on vapaapäivä päätyöstään, jolloin minulla on paremmin aikaa tehdä sometyöjuttuja. Joskus kuvaukset ovat ulkona, joskus käymme jossain tapahtumassa. Joskus menemme valokuvaamaan Helsinkiin, joskus rakennamme studiot kotiin. Editointi on oma hommansa, johon mulla menee videosta riippuen 5-10 tuntia. Editointiaika on usein iltaisin, kun Julia on mennyt nukkumaan. Osa päivistä on vähemmän hektisiä, mutta harvoin meillä varsinaista luppoaikaa on. Jos ei ole töitä, niin perhe, lemmikit ja kodinhoito pitää kiireisenä. Joskus törmään ennakkoluuloihin, että some ei ole oikea työ. Silloin, kun videoita/blogia/somea tehdään ammattaimaisesti ja kunnolla, niin se on täysipäiväistä työtä - sanoisin jopa, että olen melkein kokoajan töissä.  Riippuu mitä siltä sometyöltään haluaa. Kova tahti ja itsensä haastaminen vie eteenpäin ja vain näin voi päästä tavoitteisiinsa - jos haluaa. Oli yritys mikä tahansa, niin alku vaatii kovaa työtä päivästä toiseen, joten hommia on tehtävä. Onneksi rakastan sitä mitä teen, enkä pidä kuvauksia tai editointia taakkana. Video- ja valokuvaaminen on meille samalla harrastus ja mun mielestä on ihan parasta, että me tehdään tätä koko perhe yhdessä. 

❤ Anniina

Kuvissa näkyvä rautakehikko, hylly ja kasvijuliste saatu yhteistyössä: LuKLabel. Tekemämme yhteistyövideo TÄÄLLÄ


You Might Also Like

0 kommenttia

Like me on Facebook

Blogitekstisuositus

Rakkautta ensisilmäyksellä

MY INSTAGRAM