Vauvan kanssa etelässä.

lauantaina, huhtikuuta 22, 2017

Lukijat ovat toivoneet postausta Thaimaan matkastamme, joten täältä pesee. Yritin kirjoittaa lyhyesti, mutta ei onnistunut, joten otappa mukava asento.


Olimme siis ennen joulua kaksi viikkoa Thaimaan Krabilla. Julia oli silloin 8kk ikäinen.

Valitsimme  matkakohteeksi Thaimaan, koska olimme edellisenä jouluna häämatkalla Phuketissa, jonne lähdimme puoli vuotta häidemme jälkeen. Thaimaa teki suuren vaikutuksen: monipuolisuus, kulttuuri, ihmiset, luonto, lämpö, rannat, meri...

Vitsi, että mulla onkin ikävä sitä kaikkea.

Sitä paitsi thairuoka on ihanaa. Miten riisikin voi maistua niin taivaalliselta?

Juhan loma oli anottu hyvissä ajoin, mutta matka varattiin äkkilähtönä vasta pari päivää ennen lähtöä, niin säästettiin muutama euro. Juha on matkustellut aikoinaan paljon Aasian eri kohteissa, mutta Thaimaa on ollut kuulemma ehdottomasti mukavin. Mun matkusteluhistoria on huomattavasti suppeampi ja häämatkamme oli ensimmäinen kertani kaukomatkalla. Annoinkin Juhan hoitaa matkan etsimisen, sillä mulle kelpasi kaikki kohteet joissa on lämmintä ja palmuja.

Yritettiin ottaa tällä kertaa mahdollisimman vähän matkatavaroita mukaan. Phuketin reissultamme muistan, että ainakin vaatteita tuli ihan liikaa mukaan. Ummikko kun lähtee ulkomaille, niin laukusta löytyy esim. neule.

Thaimaassa neule?

Paahtavassa helteessä pärjää hyvin parilla kevyellä rievulla ja bikineillä. Nyt kun mukana oli vauva ja hänen tarvikkeet, niin kasseja olisi kerääntynyt helposti useampi, ellei ylimääräisiä nuttuja olisi jätetty kotiin



Mun ja Juhan kassiin laitettiin vaihtovaatteiden lisäksi hammasharjat ja siinä oli suurin piirtein meidän varusteet. Tai no snorkkelit raahasin, mutta nekin jäi käyttämättä.

Juha pakkasi mukaan hammasharjan lisäksi lähinnä kaikenlaisia kuvaustarvikkeita, mutta unohti kuitenkin itse kameran kotiin. Lentokentällä iski hetkeksi "lievä" ketutus, mutta onneksi onnistuttiin kääntämään tilanne vitsiksi ja todettiin, että iPhonen kamera on erittäin bueno.

Pääasia että on passit mukana. Ja lapsi.

Julialle kaikkein tarpeellisimmat varusteet olivat matkarattaat ja kantoreppu. Rintarepussa neiti kulki kätevästi kentällä ja koneessa. Eväät olivat aina nenän edessä ja päikkäritkin hoituivat siinä roikkuen.
Matkarattaat menivät ruumaan omassa kassissan.


Koneeseen pakkasimme tietenkin vaipanvaihtotarvikkeet, ruuat ja leluja. Kosteuspyyhkeet olivat todella tarpeelliset, koska vesipesuun ei aina ollut mahdollisuutta ja niillä sai myös putsattua käsiä sekä milloin mitäkin. Välttelen Julialla ylimääräisiä kemikaaleja, joten ostin Ruohonjuuresta näitä.

Hotellimme oli rauhallinen ja viihtyisä Krabi Cha-Da Resort. Hotellihuoneeseen saatiin pinnasänky ja syöttötuolina toimi hyvin matkarattaat tai syli. Hotelli oli rinteen päällä ja maisemat olivat upeat.



Ainoa miinus hotellissa oli aamupala, koska suurina ruuan rakastajina olisimme kaivanneet vieläkin monipuolisempaa tarjontaa. Phuketin reissullamme valitsimme hotellin aamupalan perusteella ja se olikin ihan mieletön.

Aamupala on se reissun jokapäiväinen kohokohta.

Otin vauvalle mukaan ohuita pitkähihaisia vaatteita, joilla oli tarkoitus tarvittaessa suojata auringolta, mutta perillä yli 30 asteen kuumudessa todettiin, että mitä vähemmän kangasta ihoa vasten, sen parempi. Eli hihattomat topit ja bodyt olivat parhaat - muut jäivät aikalailla käyttämättä.

Päikkärit oli paras ottaa ihan vaippasillaan tai nakuna matkarattaissa kuomun alla varjossa. Silti neiti oli ihan hiestä märkä.


Otettiin Suomesta valmiita soseita mukaan, koska hotellissa ei ollut mahdollisuutta tehdä itse ruokia. Paikallinen vauvanruokavalikoima oli ihan nolla. Korvikkeita oli kyllä mielinmäärin, mutta valmiita soseita sielä ei harrasteta.

Onneksi imetys pelitti, koska se oli ihan paras ja helpoin matkaeväs: aina valmista ravintoa ja nestettä nenän ulottuvilla!

Paikanpäältä sai mielinmäärin ihania tuoreita hedelmiä, joita hyödynnettiin välipaloina omien valmissoseiden lisäksi.


Uitiin joka päivä altaalla tai meressä ja Julialla oli pitkähihainen uima-asu, sekä lätsä, joka suojasi myös niskaa auringolta. Altaalla uimme varjon alla aina kun mahdollista. Meillä oli mukana vauvoille tarkoitettu uimarengas, jossa Julia nautti lillua.

Altaalta löytyi puolalainen lillumiskaverikin.



Vuokrattiin auto neljäksi päiväksi ja mukana tuli kaikki herkut! Löytyi wifi, navigaattori, ilmastointi ja turvaistuin, joten kruisailu oli kaikinpuolin mukavaa. Oli kiva päästä näkemään muutakin, kuin moneen kertaan edestakaisin tepasteltu Ao Nangin rantakatu ja turistihälinä.


Auton vuokraus oli edullista ja bensa halpaa kuin vesi. Jos joku ei ollut ajelussa mukavaa, niin paikallinen liikenne. Suosittelen ajoittamaan retket valoisaan aikaan: kuuden aikaan, kun iskee pilkkopimeys, niin autolla/mopolla ajelu on silkkaa hulluutta. Keskellä pimeää motaria saattaa köllötellä kulkukoiria keskellä tietä ja samaa kaistaa voi ajella vastaan mopo ilman ajovaloja.

Katuvaloja ei monessakaan paikassa ole ollenkaan ja tiekin saattaa yhtäkkiä olla todella huonossa jamassa. Että semmoista kruisailua.

Juha hallitsee hyvin aasialaisen sekasortoliikenteen, jota kutsuin "hallituksi kaaokseksi", eikä päivisin ollut mitään ongelmaa. Yksi retkistämme venähti liian myöhäiseksi, joten siksi suosittelen välttämään pimeää.

Nimimerkillä "kokemusta on".


Tehtiin retkiä kansallispuistoihin ja patikoitiin sademetsissä. Julia meni hyvin Ergobaby-kantorepussa, jossa onnistui myös imetys ja päiväunet. Vesiputouksilla pääsi virkistäytymään raikkaaseen veteen. Oltiin välillä ihan kolmistaan keskellä luontoa ja se oli matkan ehdottomasti parasta antia.

Ei tuktukkeja, ei thai massagea eikä muutakaan turistihärdelliä. Vain me kolme ja metsästä kantautuva älämölö - mitä lie apinoita ja sirkkoja. Suunniteltiin, että rakennetaan maja banaanipuuhun ja jäädään sinne asumaan.


Julia oli pari päivää ihan ihmeissään kaikesta uudesta ja erilaisesta, mutta nopeasti tykästyi iloisiin ihmisiin ja jännittävään ympäristöön. Thaimaalaiset rakastavat lapsia ja ravintoloiden henkilökunnalla oli tapana napata lapsi hoiviinsa ruokailun ajaksi.

Tällaisena suomalaisena jöröjukkana se tuntui aluksi oudolta ja katsoin Juhaa kauhusta kankeana, että mihin ne vie meidän lapsen.

Juha totesi, että anna mennä ja nauti hetkestä. Ja olihan se ihan huippua.

Aterian hinta n.3 e ja siihen sisältyy lastenhoito, not bad! Jätettiin kyllä kunnon tipit, niin kuin hyviin tapoihin kuuluu.


Se mitä Suomessa osasin matkan jälkeen arvostaa, oli muun muassa puhdas hanavesi. Suomessa me elämme niin yltäkylläistä ja helppoa elämää, että pesemme autommekin juomavedessä.

Kelatkaapas sitä.

Toinen asia, jota opin arvostamaan on siisteys. Täällä Suomessa ollaan jopa liiankin siistejä ja ylihygieenisiä. Kun laskeuduttiin takasin Helsinki-Vantaalle, niin mulla oli fiilis, että meidän lentokentän lattialta voisi vaikka syödä.

Noin niin kuin teoriassa.

Thaimaassa virkistävintä on sellainen tietynlainen huolettomuus. Suomi on kunnon ohje- ja sääntöviidakko, joten irtaantuminen siitä kaikesta hössötyksestä on erittäin rentouttavaa. Thaimaassa on paljon köyhyyttä ja kurjuutta, mutta se saa arvostamaan Suomessa taas asioita, jotka meillä on oikeasti todella hyvin.

Ne helposti unohtuvat ja tuntuvat itsestäänselvyyksiltä.

Meidän ei tarvitse myydä 24/7 banaanilettuja kadun varressa muutaman kolikon toivossa, vaan vähintään Kela huolehtii siitä, että ne banaaniletut kävelevät meidän lautasille ja voidaan nauttia niistä katto päänpäällä, sekä käydä vaikka sielä lämpimässä juomavesisuihkussa pesemässä varpaita.

No nyt tämä meni jo syvällisemmäksi ja ohi aiheen.


Missä päin maailmaa sinä olet matkustellut? Onko vauva ollut mukana ja miten matka sujui?

❤Anniina

You Might Also Like

0 kommenttia

Like me on Facebook

Blogitekstisuositus

Rakkautta ensisilmäyksellä

MY INSTAGRAM