Raskausaika 3/3

perjantaina, maaliskuuta 31, 2017

Kevät 2016

(Tänään kun avasin Facebookin, niin tämä kuva hyppäsi etusivulle sopivasti.) 

Oli meneillään viikko 38. Olin salilla rehkimässä!







Kävin aktiivisesti salilla koko raskauden ajan ja se kyllä piti lihakset vahvoina sekä kunnon hyvänä. Vatsa oli kuitenkin viimeisillä viikoilla aikamoinen pallero ja painoa oli +15kg kannettavana. Ilman treenejä olisi varmasti tullut paljon kipuilua ja väsymystä sinne sun tänne.

Tässä se oli vielä pieni kumpu.
Tässä mua alettiin kutsua jumppapalloksi.
Kun rakenneultrassa selvisi sukupuoli, niin pääsin vihdoin hamstraamaan vauvanvaatteita ja -tarvikkeita. Hommasin paljon valkoista ja harmaata, mutta lisäksi myös pinkkejä tyttömäisiä juttuja, kuten "vastasyntyneelle hyvin käytännöllisiä ja tärkeitä" mekkoja.

Välillä kävi mielessä, että mitä jos tuleekin poika.

Vaunut tulivat viimeisten hankintojen joukossa. Työnneltiin niitä kotona ja kuviteltiin miten kesällä  huristellaan vauva kyydissä pitkin kyliä. Jännittävää!

Suurin osa hankinnoista hommattiin käytettynä, paitsi vaunut ja turvakaukalo. Vaatteita keräsin kaapit täyteen "koska on niin halpaa". Jostain syystä ostin hirveän kasan erilaisia pieniä söpöjä myssyjä, joista käytettiin ehkä paria. Anoppikin sanoi, että nyt sulla on pipojenostokielto. Taisin silti ostaa vielä pari, koska maksoivat 50 senttiä/kpl.


Ville testaa sitteriä



Päivät, viikot ja kuukaudet olivat tähän asti menneet todella nopeasti. Seurattiin puhelimen raskaussovelluksesta sikiön kehitystä viikottain ja ihmeteltiin miten nopeasti aika menee.

Juha oli mukana kaikilla neuvolakäynneillä, joka oli musta tosi hyvä asia! Miehelle raskaus on etäisempi asia, joten neuvolakäyntien myötä odotusaika konkretisoituu paremmin ja valmistelee vauvan tuloon.

Perhevalmennukset oli kivoja, sillä sieltä sai parhaiten tietoa synnytyksestä ja vauvanhoitoon liittyvissä asioissa. Musta tuntui, etten koskaan saanut tarpeekseni kaikesta vauvoihin liittyvästä tiedosta, vaan imin tietoa itseeni kuin pesusieni.

Miehille oli yhdellä kerralla oma "isärinki", missä juteltiin miehiseen tyyliin mitä lie. Taisivat puhua tisseistä.

Yksi perhevalmennuksen kerroista oli parisuhdeilta. Illassa juteltiin siitä miten vauvan tulo vaikuttaa suhteeseen ja annettiin vinkkejä. Kun vauva saapuu maailmaan, on vanhempien huomio kiinnittynyt enimmäkseen pieneen uuteen ihmiseen ja hänestä huolehtimiseen. Parisuhde voi jäädä usein toissijaiseksi, varsinkin alussa, joten tähän on hyvä valmistautua jo etukäteen juttelemalla.

Imetys, väsymys ja kiire väkisinkin vaikuttavat parisuhteeseen, mutta parin olisi tärkeää löytää keinot joilla yhteistä aikaa löytyisi ja suhde pysyisi hyvinvoivana. Pienet päivittäiset teot ja sanat arjen keskellä kasvattavat merkitystään.

Me juteltiin paljon etukäteen siitä, miten vauvan tulo muuttaa meidän elämää ja arkea. Enää ei voi ajatellakaan pelkästään omia tai kumppanin tarpeita, vaan yhtäkkiä siinä onkin kolmas ihminen; pieni, avuton ja tarvitseva ihminen.


Tasapainoilu kaikkien asioiden välillä voi olla aluksi haastavaa, mutta yhdessä tasapaino löytyy, kun kumpikin on valmis tekemään töitä arjen pyörittämisen ja suhteen eteen.

Loppuraskaudessa tuntui erilaisia kipupiikkejä, vihlaisuja sekä paineen tunnetta sielä täällä, kun kohtu painoi joka suuntaan ja hermot olivat pinteessä. Pidempien matkojen kävely tuotti pikkuhiljaa tuskaa ja huohotin kauppareissuilla. Pitkällään maatessa keuhkot litistyivät ja vauva potki kylkiluihin. Huomasin myös tarvitsevani paljon enemmän unta. Vaatteet puristivat loppua kohden kiitettävästi, oli miten löysät verkkarit tahansa.

Jos tähän asti odotusaika oli mennyt nopeasti, niin viimeinen kuukausi meni TO-DEL-LA HI-TAAS-TI. Sairaalakassi odotti eteisessä lähtövalmiina ja minä odottelin supistuksia tai edes JOTAIN merkkiä kropassa.

Tuleekohan se tänään vai huomenna!? 


❤ Anniina


You Might Also Like

4 kommenttia

  1. Muistan sen keuhkojen lyttääntymisen. Heräsin monta kertaa yössä siihen etten yksinkertaisesti saanut happea. Kamalinta oli, kun se ei loppunut synytykseenkään, kun leikkauksen jäljiltä makasin noin vuorokauden selälläni sängyssä, enkä päässyt kunnolla kääntymään.
    Viimeinen kuukausi sujui tosiaan hiiiiiiiiiitaaaaaasti, mutta silti synnyttämään lähtö tuli täysin yllättäen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijoi kuullostaa inhottavalta!

      Taitaa olla monella loppuaika se hitain!

      Poista
  2. Sinulla on käynyt tuuri, että olet noin pitkään pystynyt treenaamaan. Tyttöystävällä jo kävelykin tuottaa ajoittain kipuja. Raskauksia on monnenlaisia .)
    https://faijahommia.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kävi kyllä! Monella oli tuota kipuilua ja mietin että sain olla kiitollinen kun säästyin pahimmalta! Monilla tuntuu olevan myös niin että toinen raskaus helppo, toinen vaikea. Noh jos joskus toinen raskaus tulisi (ei kyllä ihan heti) niin makaan varmaan alusta loppuun vuodelevossa 😁

      Poista

Like me on Facebook

Blogitekstisuositus

Rakkautta ensisilmäyksellä

MY INSTAGRAM