HÄÄT osa 2: Hääpäivä

sunnuntaina, maaliskuuta 19, 2017

(Postauksen kuvat ovat hääkuvaajanamme toimineen Mikael Kuitusen ottamia, paria kännykkäkuvaani lukuunottamatta.)


Häitä vietettiin 27.6.2015.


Järjestelyt menivät hyvin ja oltiin vältytty stressiltä edelliseen päivään asti, vaikka jotkut hommat menikin viimetinkaan. 

On vissiin tapana, että hääpari ei nuku samassa sängyssä häitä edeltävänä yönä, mutta me tehtiin tässäkin säännössä poikkeus. 

Herättiin hääpäivän aamuna, katsottiin toisiamme ja huudahdettiin: "O-OOU Tänään se tapahtuu!"

Nyt alkoi jännitys hiipimään pikkuhiljaa varpaista kohti päänuppia. Aamupäivä meni melkein täysissä järjissä. Hiukset rullille ja viimehetken järjestelyjä tekemään!





Aurinko paistoi aamulla, mutta kauempana taivaalla näkyi tummia pilviä. Todella tummia. Vähän kävi jo mielessä, että taitaa tulla aika kosteat juhlat. Onneksi kukaan ei panikoinut, vaan luotettiin siihen että kaikki menisi hyvin!

Noh, kyllä se sitten rupesi pian satamaan. Ja ukkostamaan. Saatuani mekon päälleni ja tukan kuosiin, lähdettiin kaason ja hänen poikaystävänsä kanssa suuntaamaan autolla kohti kirkkoa. Korkkarit märkinä juostiin kaason kanssa kirkon pihan poikki ja päästiin pikkuisen myöhässä perille.

Sitten se iski. Kaamea paniikki. 

Prinsessa Ruususen häämarssi rupesi pauhaamaan heti kun pääsin sisään ja kaikki unohtui mitä oltiin suunniteltu alttarille kohti kävelystä. Kun kirkon ovet aukesivat ja näin Juhan seisomassa jossain kaukana kilometrien päässä, ympärillä oli vain sumeaa ja lähdin juoksemaan kohti Juhaa.

Isä parka yritti roikkua käsipuolessa. 

Juha nappasi mut keskellä käytävää ja nykäisi kevyesti kädestä, että lopettaisin juoksemisen. Piti mennä musiikin tahdissa, mutta meni miten meni. Selvisin hengissä alttarille ja aloin taas hengittämään. 


Sitten se iski. Kaamea vollotus.

Silmät olivat niin vetiset, että en nähnyt välillä pappia. Nenäliinoja olisi voinut piilottaa mekon sisälle vähän useammankin kuin yhden. Papin puheet menivät ihan ohi, välillä tajusin muutaman kauniin sanan ja vollotin taas. Onneksi appiukko videokuvasi vihkimisen, niin pystyin jälkeenpäin katsomaan hetken uudestaan.

Sillä hetkellä, Juhan vieressä, tiukasti käsi kädessä, en tajunnut mistään mitään, muuta kuin että olin suunnattoman onnellinen. Juha puristi kovaa kädestä ja se rauhoitti mua. Ei tiedetty missä kohdissa pitää pussata, joten pussattiin varmuuden vuoksi vähän joka kohdassa. Niin ei sitten unohtuisi ainakaan.

TAHDON.


Kun vihkiminen oli ohi, siirryttiin kirkon eteiseen ja katsottiin Juhan kanssa ikkunasta: EIKÄ, vieläkin sataa! Oltiin hommattu saippuakuplia, jotka vieraiden oli tarkoitus puhaltaa pihalla.

Mutta arvatkaa mitä. Yhtäkkiä sade loppui ja pilvet siirtyivät sivuun. JES! Viime hetkellä!


Hyvät ilmeet.




Saippuakuplat saatiin puhallettua ja hiukset pysyivät kuivina, joten pääsimme siirtymään kuvaajamme Mikael Kuitusen kanssa kirkkoa vastapäätä olevalle rannalle ottamaan hääkuvia.

Aurinko paistoi, joten ilma oli ihan täydellinen kuvia varten!







Mikael nappaili sujuvasti paljon erilaisia ja upeita kuvia! Kuvauksien jälkeen ajoimme juhlapaikalle. Vieraat olivat löytäneet perille ja odottelivat jo malttamattomana (varmaankin ruokaa). Oli ihanaa nähdä pitkästä aikaa kaikkia tuttavia ja tutustua myös uusiin sukulaisiin!

Nopeat halaukset ja tervehdykset kaikille, maljannostot ja syömään!













Mites tää homma menee?
Syötiin rannassa juhlateltan alla, joka suojasi hyvin auringolta, sekä pieneltä vesikuurolta joka yllätti kesken kaiken. Onneksi sade meni ohi ja loppuilta oli sään puolesta loistava! Mitä nyt Suomen kesät ovat hieman viileitä varsinkin iltaa kohden, mutta itse tarkenin olkaimettomassa mekossani myöhäiseen iltaan asti, liekö oli vielä kirkkopaniikin jälkeistä hikoilua pinnassa. 

Musikaaliset serkkuni olivat ottaneet bändikamat mukaan ja he soittivat meneviä biisejä terassilla. Me ei oltu yhtään mietitty etukäteen häätanssia (miten se unohtuikin!), joten päädyin repimään Juhan kanssani bändin eteen, vaikka mies ensin hieman vastusti. Kaikki onneksi osaa heilua musiikin tahdissa, joten Juha suoriutui tehtävästä oikein hyvin.







Juhliin sisältyi monia muitakin musiikkiesityksiä eri sukulaisten toimesta, ihan huippua!

Ilta meni nopeasti. Harmi, että ei kunnolla kerennyt juttelemaan kaikkien kanssa, kun vieraita oli lähemmäs 80. Porukka lähti ajelemaan kotia kohti kukin omia aikataulujaan, osa jäi juhlapaikalle yöksi. Jossain vaiheessa iltaa minäkin vaihdoin vihdoin verkkarit päälle ja siirryttiin rannalle nuotion ääreen grillaamaan. Aika vierähti siinä tulen ääressä höpötellessä aamuun asti. Oli mahtava fiilis, upea kesäyö, ihania ystäviä ja häähulinat takanapäin.

Olin virallisesti VAIMO!




Millaisia häämuistoja teillä on? Menikö kaikki nappiin vai oliko jotain, jonka olisi voinut tehdä toisin?

❤Anniina


You Might Also Like

2 kommenttia

  1. Kaunista!! <3

    Mun kukat unohtui vallan kirkosta pois, kaaso juoksutti sitten kukat kirkosta ulos poistumiseen. En edes itse tajunnut, enkä kaivannut. :D Sulhanen ja bestman unohtivat sormukseni hotellihuoneeseen, joten vihittiin kihlasormuksella, jonka bestman kävi vaivihkaa noutamassa kirkon ovelta. Nämä vain naurattivat, koska tekevälle sattuu! :D Helteet osuivat meidän päivään ja piti käydä hameen helmoja aina välillä nurkan takana pöllyttämässä, jotta sai vähän viilennystä. Ihanat muistot meillä täydellisestä päivästä! Bestman tosin kiusasi sulhasta heidän alttarilla odottaessaan ja kuiskaten kysyi hältä kaikkien edessä, että onhan vetoketju kiinni ja toinen ei oikein pystynyt mitään tekemään :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hahhah, teilläkin riittänyt menoa ja meininkiä häissä :D! Tällaisia muistoja on kyllä hauska muistella jälkeenpäin, nämä tekevät siitä suuresta päivästä omanlaisen <3

      Poista

Like me on Facebook

Blogitekstisuositus

Rakkautta ensisilmäyksellä

MY INSTAGRAM