Ensimmäiset haaveet raskaudesta

sunnuntaina, maaliskuuta 26, 2017

15.8.2015 joskus klo 6 aikaan lauantai-aamuna:

 "Herää! Onko toi plussa vai ei?? Onks se? Vai ei oo? On se!"

Tämä oli toinen raskaustesti jonka tein sillä viikolla. Edellisen kohdalla katsoin viidessä eri valossa, läheltä ja kaukaa, tiiraillen ja zoomaillen. Mutta plussaa ei näkynyt;  korkeintaan kuviteltu varjo.






Mulla ei ollut aikaisemmassa elämässä ollut koskaan varsinaista vauvakuumetta. Kello ei niin sanotusti ollut tikittänyt. Oltiin puoli vuotta seurusteltu Juhan kanssa, kun näin unen, jossa shoppailin vauvavaatteita.

Heräsin aamulla silmät pyöreänä: Onko tämä nyt se kuuluisa VAUVAKUUME!















En kertonut unesta Juhalle heti, vaan pyörittelin ajatusta sen päivän mielessäni hämmentyneenä. Me ollaan oltu vasta puoli vuotta yhdessä, en mä voi kertoa tästä. Mitä jos Juha ei haluakaan vielä lasta? Tai mitä jos tämä on vaan ohi menevä ajatus? Millaista olisi olla äiti? Eihän musta voi vielä tulla äiti, vai voiko?

Illalla olin hiljainen ja Juha kyseli että mikä mulla on. "Ei mikään" niin kuin mulla on joskus tapana vastata. Joo eipä.

Pillahdin jostain syystä itkuun kun kerroin unesta. Juha kuunteli ja totesi onnekseni miettineensä välillä itsekin lasta. Kyllä hän haluaisi mun kanssa lapsen, mutta ei ollut viitsinyt sanoa sitä vielä ääneen. Se ilta juteltiin ja kuviteltiin millainen meidän lapsi olisi. Miten elämä muuttuu, minkälainen hän olisi, millaisia vanhempia meistä tulisi?

Päätettiin odottaa tammikuuhun, jonka jälkeen uusi elämänalku saisi tulla jos ja kun on tullakseen.

Kevät meni häitä järjestellessä eikä raskautta näkynyt. Mulla oli silti kaikki raskauden oireet jo heti tammikuun ensimmäisestä päivästä lähtien ja hyvä etten ollut lähdössä synnyttämään joka toinen päivä. Päätä särki, oksetti ja mitä oudompia tuntemuksia tuli jatkuvasti. Joka kuukausi oli pettymys kun oireet osoittautuivatkin vain mun omaksi sekoilukseni.



Mitä jos en tulekaan raskaaksi?

Tätä olin jo ennen vauvakuumetta joskus miettinyt. Ei kaikki saa lasta vaikka haluaisivatkin. Mitä jos minäkään en saisi? Miten kestäisin sen?

Hommattiin varmuuden vuoksi pupu.

Tuntuihan se muutenkin hassulta ja kaukaiselta ajatukselta, että oma kroppa pystyisi johonkin niin ihmeelliseen kuin raskauteen ja vauvan kantamiseen. Ei sitä voi käsittää!

Kesä tuli ja häät. Ajatukset olivat keskittyneet häihin ja kesän menoihin, rapsuttelin pupua, enkä enää stressanut raskautumisesta. Kyllä se tulee jos niin on tarkoitus ja aika on sopiva!

Ja niinhän siinä kävi, että reilu kuukausi häiden jälkeen raskaustestissä oli haalean haalea haamu ja tuossa se haamu nyt kävelee!


Millaisia ajatuksia sulla on ollut raskaudesta?


❤ Anniina



You Might Also Like

5 kommenttia

  1. Ihana kirjoitus ja kauniit kuvat :) Vauvakuume arkea täälläkin eletään <3 Joka kuukausi herää toivonkipinä... joko? <3

    VastaaPoista
  2. Kiitos Nina :) Voi ihanaa, Pidän teille kovasti peukkuja! ❤❤

    VastaaPoista
  3. Klassinen "ei mikään" :D
    Onnea haalean haamun ruummiillistumisesta :) Meillä on vielä muutamia viikkoja odotettavaa.

    https://faijahommia.fi/

    VastaaPoista
  4. :) Kauniisti kirjoitettu! Me ei ehditty oikein edes vauvakuumeilla ekalla kierroksella. Nyt vauvakuumeilen senkin edestä :) Tuttuja nuo haamuoireet siis, se on jännä miten niitä tuleekaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ! :) Selkeästi mieli ja kroppa toimivat yhdessä! :D

      Poista

Like me on Facebook

Blogitekstisuositus

Rakkautta ensisilmäyksellä

MY INSTAGRAM