Blogata vai ei?

perjantaina, maaliskuuta 10, 2017


Tätä olen miettinyt jo pitkään.

Olen aina tykännyt kirjoittamiseta ja se luonnistuukin minulta paremmin kuin puhuminen. Ja tarkoitan siis sitä, että saan ajatukset tuotua paremmin kirjoittamalla kuin puhumalla. Oikeinkirjoituksesta en ole niinkään varma, mutta pieni epätäydellisyys tekee meistä ihmisiä!

Eniten tykkäisin kirjoittaa edelleen kaiken vanhanaikaisesti paperille. Niin kuin ennen kirjoitettiin päiväkirjaa tai koulussa ainekirjoitukset ruutupaperille. Kaikki sähköistyy mikä on tavallaan tosi surullista. Kohta kukaan ei osaa enää kaunokirjoitusta!



 Lapsena kirjoitin ahkerasti päiväkirjoja ja niitä kertyikin iso läjä. Harmi, että eräs päivä suutuspäissäni viskasin kaikki roskiin - niistä olisi saanut kirjoitettua vaikka kirjan.

Pitkään käytin myös tavallista paperista kalenteria muistiinpanojani varten. Sitten Juha meni ja osti mulle ipadin synttärilahjaksi viime kesänä.

Nyt se kulkee mukana joka paikassa!

Kerran me riideltiin WhatsAppissa. Jep. Mä olin toisessa huoneessa ja Juha toisessa. Mulla on paha tapa joskus pitää mykkäkoulua, joten näin me saatiin asia ratkaistua. Onneksi Juha on opettanut mut puhumaan enemmän tunteista. Enää me ei WhatsApp-riidellä.

Miksi en ole sitten aijemmin aloittanut bloggaamista?

Hyvä kysymys.

Bloggaaminen on aika henkilökohtaista. Tai ainakin minusta. Riippuen toki mistä kirjoittaa. Oman elämän avaaminen kymmenille, sadoille tai jopa tuhansille ihmisille on aina kynnys - avaa sitä sitten enemmän tai vähemmän.

Ajattelin myös, että en kerkeä/jaksa/osaa/pysty/kykene. Usein pelot estävät meitä tekemästä monia asioita elämässämme. Pelko epäonnistumisesta tai siitä mitä muut ajattelevat.

Mitä jos en onnistu? Mitä jos minua kritisoidaan?

Näistä peloista olisi hyvä irtaantua, sillä vain niin me saavutamme elämässämme niitä asioita joista unelmoimme! On myös hyvä astua oman mukavuusalueen ulkopuolelle, koska silloin alkaa tapahtua.





Positiivinen ajattelu vie eteenpäin - ihan kaikessa. Onneksi olen viimevuosina oppinut ajattelemaan enemmän optimistisesti. En valita nykyään juuri mistään. Ainakaan ihan tosissani. Tai jos vahingossa huomaan valittavani, huomaan tietoisesti etsiväni tilanteen positiiviset puolet ja toteavani että "Asiat voisi olla huonomminkin".

Tuli mieleen sittenkin yksi tilanne jolloin valitan. Pakko myöntää. Nimittäin silloin kun on NÄLKÄ. Se saa mut valittamaan ja hermot kireelle. Tai pitämään mykkäkoulua ja murisemaan omassa kuplassani. Juha näkee sen heti jo mun ilmeestä. Silloin se tietää ottaa turvavälin ja heittää mulle nopeasti jotain purtavaa. Vähän niin kuin eläintarhassa hoitajat heittää nälkäisille leijonille raatoja aidan toiselta puolelta ja varoo ettei menetä kättään. Niin vähän sama tilanne meillä.

Tulen kirjoittamaan värikkäästä ja rennosta perhe-elämästämme, hyviksi koetuista jutuista ja ajatuksistani. Kirjoitan äitinä, vaimona ja naisena. Hassuna ja vakavana. Mutta pyrin olemaan oma itseni.


Tervetuloa seuraamaan!


Ps. Pahoittelen mahdollisia puutteita ja virheitä sivuissani. Uuteena bloggaajana otan mielelläni palautetta ja vinkkejä vastaan!


❤Anniina



You Might Also Like

2 kommenttia

  1. Hyvältä näyttää 😊 kannattaa kokeilla ottaa ulkoasun mobiiliversio käyttöön myös 👍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Petra! ☺ Itseasiassa se olikin mulla käytössä mutta otin pois kun banneri katosi ja näytti niin askeettiselta! Löysin koodin jolla bannerinkin piti näkyä mutta se ei toiminut �� Siirsin tämän homman siis suosiolla huomisen to do -listalle ��

      Poista

Like me on Facebook

Blogitekstisuositus

Rakkautta ensisilmäyksellä

MY INSTAGRAM